Kyllä vain, tunnustan: En sitten saanut seurattua kylppäriprojektia loppuun saakka täällä blogissa sitä mukaa kun asiat etenivät. Kuten timpureiden kanssa sovittiin, heidän osuutensa laatoituksineen oli valmiina 31.12.2008. LVI-kalusteet asennettiin muistaakseni 5.1.2009.
Joulunpyhien jälkeen työt jatkuivat erikoiskovalla kipsilevypinnalla. Allaolevassa kuvassa näkyy vielä vanhaa kattoa ja eteisessä sijainneen kaapin kulmaa. Eteisen katto oli talon ostaessamme lakattu ja auringonvalossa varsin tummaksi palanut - siispä maalasin sen valkoiseksi. Vanha ja vaalea katto jäi muistoksi kaapin sisäpuolelle.
Tästä jatkettiin yllättävän runsaan ajatustyön tuloksella. Kylpyhuoneremontin suunnittelu ei pääty päätökseen rakenteista ja pohjapiirrustuksesta. Tuleeko lattialämmitystä? Entä seinät, lattia ja katto? Entä värit? Laattojen koko, listat, pöntön malli, kalusteet, valot, saumalaastin väri!
Päädyimme aika varhaisessa vaiheessa muovimattoon lattissa, sillä se on itsessään vesieriste ja sekä kuivuu nopeasti että on nopea kuivata lastalla. Homogeeninen muovimatto tarkoittaa sitä, että matto on kokonaisuudessaan yhtä kappaletta: Siinä ei ole muutaman kymmenesosamillin pintaa jonkin huokoisemman materiaali päällä, vaan matto on pohjasta pintaan samaa materiaalia. Jos siihen tulee viilto, vesi ei läpäise eristystä ellei viilto ulotu koko 2,5 mm paksun kappaleen läpi.
Samaa mattoa käytetään myös julkisten tilojen käytävillä. Voi siis hyvin olla, että kävelet työpaikallasi tai koulussasi meidän kylppärin lattialla. Tavallaan.
Muovimatto liimattiin heti seuraavaksi kipsilevypintojen valmistuttua ja nostettiin noin seitsemän senttiä seinälle.
Näin suihkupäätyyn tuleva seinien vesieristys limittyy muovimaton päälle, jolloin sen reuna on visusti kätkössä kosteudelta. Muovimaton loppu jää myös laattojen alle. Päädyimme klassiseen 15x15 cm laattakokoon. Laatta on Pukkilan Harmony-sarjaa. Se on neliöhinnaltaan aika paljon, ehkä neljänneksen-kolmanneksen tuontilaattoja kalliimpaa - toki laatoista riippuen. Laattoihin ja saumalaastiin kului vain noin 300 euroa rahaa, joten hankkeen kokonaishinnassa valinta tuontilaatan ja kotimaisen laatulaatan välillä ei ole varsinaisesti kustannuskysymys.
Kylpyhuone on vanhaa wc-koppia huomattavasti pidempi ja kyynärän verran leveämpi.
Vasemmalla eteisen kattoa, keskellä wc-kopin seinän kohta ja oikealla wc-kopin kattoa. Se on maalattu alunperin harmahatavaksi, sittemmin turkoosilla (!) ja lopulta beigehkönruskealla. Suihkutilaan haluttiin yhtenäinen katto, joten se koolattiin viisi senttiä vanhaa kattoa alemmaksi.
Paneeliksi kelpuutettiin, mikä muukaan, alkuperäisen profiilin mukainen sisarpaneelikatto.
Se petsattiin ikääntyneen männyn sävyyn. Holkkalistan sijaan käytettiin varjolistaa suurelta osin kylpyhuoneen lukuisten eriasteisten kulmien takia. Loppujen lopulta se taitaa istua tyyliin kaikista parhaiten. Suihkutilan kattoon tuli upotetut halogeenit (istuu melko hyvin noiden laattojen mallin ja paneelin profiilin kanssa, eikö vain?), loppuosa kylpyhuoneesta on valaistu peilikaapin valaisimella.
Ja tällainen siitä suihkupäädystä sitten tuli:
Laattojen väri kuvassa ei vastaa oikeaa. Vaikka kuinka säädin kuvaa ja sen värilämpötilaa, en saanut oikeaa sävyä kuvaan. Oikea sävy on jossain näiden kahden ylläolevan välimaastossa.
Tällainen siis - jatketaan seuraavassa päivityksessä muun kylpyhuoneen parissa!
Sitä odotellessa on vihdoinkin ennen-jälkeen -kuvan paikka:
Wc ennen Uudenvuodenaattona 2006 ei ilmeisesti ollut muuta tekemistä kuin ottaa muovimatto wc:n lattialta pois. Oli huojentavaa huomata, että lautalattia oli kuiva ja vailla merkkejä vanhemmastakaan kosteudesta.
Ja kylpyhuone nyt. Tästä kuvasta puuttuu vielä lavuaari ja kalusteet. Vertailun vuoksi - uusi pönttö on täsmälleen samassa paikassa kuin vanhakin.
