Rintamamiestalon entisöintiä ja ehjäämistä

Honkasten-rmt:n kaupoista sovittu!

2010-08-28T06:57:00.002+02:00

Talomme kaupoista on tällä hetkellä sovittu, ja sopimus tulee johtamaan kauppaan. Blogi on netissä ainakin omistussuhteen muutoksiin saakka. Pysytään vielä kuulolla!

Honkasten-rmt myytävänä!

2010-08-25T09:01:00.004+02:00

Tämä talo on myytävänä, sillä vaihdamme paikkakuntaa!

Katso lisätiedot osoitteesta:

http://asunnot.oikotie.fi/card/626635

Kylppäriä kuvin ja sanoin

2009-04-26T18:32:00.009+02:00

Kas hassua, otin muutaman näpsyn uudesta kylpyhuoneesta saunan lämmitessä - onhan näitä jo odoteltukin.

Ylläolevassa kuvassa olevan lavuaarin paikalla oli ennen ovi eteisestä olohuoneeseen.

Klikkaa kuvaa, niin näet foton täydessä laajuudessansa.

Allas, allaskaappi ja hana ovat kaikki IDO:n ja Oraksen nykyaikaista mallistoa, mutta kokemus on osoittanut, ettei niiden tyyli ja muotokieli taistele talon vanhan hengen kanssa: Onhan tuon kylppärin sisustus muutenkin hyvin pitkälti poikkeava kaiken sen kanssa mitä olemme talostamme näiden kahden ja puolen vuoden aikana sanoneet - lattiassa on muovimattoa ja seinissä lasikuitutapettia. Maalitkin ovat vesiohenteisia, poislukien katon ja varjolistojen Osmo-vahan.

Mitä muutostyöhön kylpyhuoneen ulkopuolella tulee, kylppäri on sujahtanut eteiseen vallan mainiosti. (Eteisen remppaamisesta luvassa tarkempaa selostusta, kunhan saisin listat paikoilleen...)

Allaolevaa näkymää odotimme itse eniten, ja kiinnostaahan tämä kaiketi teitä blogimme vierailijoitakin kosolti - minkälainen suihkutila mahtuu, kun wc ja suihku mahdutetaan rintamamiestalon eteiseen. Mitäs sanotte? Meidän mielestämme tilaa on aivan ruhtinaallisesti, ja enemmän mitä olisimme itse osanneet ikinä odottaa.

Rmt-remppaajien kannattaa pitää tuo seinästä seinään ulottuva suihkuseinä mielessänsä. Se on nimittäin osoittautunut erittäin toimivaksi, sillä wc:n puoli pysyy täysin kuivana. Suihkun puoli myös lämpiää nopeasti sen ansiosta. Muovimatto lattiamateriaalina on nopeasti kuivattava lastalla, vesihöyryt vie hormiin kanavapuhallin.

Kylppäriremontin loppukiri

2009-02-11T19:40:00.005+02:00

Kyllä vain, tunnustan: En sitten saanut seurattua kylppäriprojektia loppuun saakka täällä blogissa sitä mukaa kun asiat etenivät. Kuten timpureiden kanssa sovittiin, heidän osuutensa laatoituksineen oli valmiina 31.12.2008. LVI-kalusteet asennettiin muistaakseni 5.1.2009.

Joulunpyhien jälkeen työt jatkuivat erikoiskovalla kipsilevypinnalla. Allaolevassa kuvassa näkyy vielä vanhaa kattoa ja eteisessä sijainneen kaapin kulmaa. Eteisen katto oli talon ostaessamme lakattu ja auringonvalossa varsin tummaksi palanut - siispä maalasin sen valkoiseksi. Vanha ja vaalea katto jäi muistoksi kaapin sisäpuolelle.

Tästä jatkettiin yllättävän runsaan ajatustyön tuloksella. Kylpyhuoneremontin suunnittelu ei pääty päätökseen rakenteista ja pohjapiirrustuksesta. Tuleeko lattialämmitystä? Entä seinät, lattia ja katto? Entä värit? Laattojen koko, listat, pöntön malli, kalusteet, valot, saumalaastin väri!

Päädyimme aika varhaisessa vaiheessa muovimattoon lattissa, sillä se on itsessään vesieriste ja sekä kuivuu nopeasti että on nopea kuivata lastalla. Homogeeninen muovimatto tarkoittaa sitä, että matto on kokonaisuudessaan yhtä kappaletta: Siinä ei ole muutaman kymmenesosamillin pintaa jonkin huokoisemman materiaali päällä, vaan matto on pohjasta pintaan samaa materiaalia. Jos siihen tulee viilto, vesi ei läpäise eristystä ellei viilto ulotu koko 2,5 mm paksun kappaleen läpi.

Samaa mattoa käytetään myös julkisten tilojen käytävillä. Voi siis hyvin olla, että kävelet työpaikallasi tai koulussasi meidän kylppärin lattialla. Tavallaan.

Muovimatto liimattiin heti seuraavaksi kipsilevypintojen valmistuttua ja nostettiin noin seitsemän senttiä seinälle.

Näin suihkupäätyyn tuleva seinien vesieristys limittyy muovimaton päälle, jolloin sen reuna on visusti kätkössä kosteudelta. Muovimaton loppu jää myös laattojen alle. Päädyimme klassiseen 15x15 cm laattakokoon. Laatta on Pukkilan Harmony-sarjaa. Se on neliöhinnaltaan aika paljon, ehkä neljänneksen-kolmanneksen tuontilaattoja kalliimpaa - toki laatoista riippuen. Laattoihin ja saumalaastiin kului vain noin 300 euroa rahaa, joten hankkeen kokonaishinnassa valinta tuontilaatan ja kotimaisen laatulaatan välillä ei ole varsinaisesti kustannuskysymys.

Kylpyhuone on vanhaa wc-koppia huomattavasti pidempi ja kyynärän verran leveämpi.

Vasemmalla eteisen kattoa, keskellä wc-kopin seinän kohta ja oikealla wc-kopin kattoa. Se on maalattu alunperin harmahatavaksi, sittemmin turkoosilla (!) ja lopulta beigehkönruskealla. Suihkutilaan haluttiin yhtenäinen katto, joten se koolattiin viisi senttiä vanhaa kattoa alemmaksi.

Paneeliksi kelpuutettiin, mikä muukaan, alkuperäisen profiilin mukainen sisarpaneelikatto.

Se petsattiin ikääntyneen männyn sävyyn. Holkkalistan sijaan käytettiin varjolistaa suurelta osin kylpyhuoneen lukuisten eriasteisten kulmien takia. Loppujen lopulta se taitaa istua tyyliin kaikista parhaiten. Suihkutilan kattoon tuli upotetut halogeenit (istuu melko hyvin noiden laattojen mallin ja paneelin profiilin kanssa, eikö vain?), loppuosa kylpyhuoneesta on valaistu peilikaapin valaisimella.

Ja tällainen siitä suihkupäädystä sitten tuli:

Laattojen väri kuvassa ei vastaa oikeaa. Vaikka kuinka säädin kuvaa ja sen värilämpötilaa, en saanut oikeaa sävyä kuvaan. Oikea sävy on jossain näiden kahden ylläolevan välimaastossa.

Tällainen siis - jatketaan seuraavassa päivityksessä muun kylpyhuoneen parissa!

Sitä odotellessa on vihdoinkin ennen-jälkeen -kuvan paikka:

Wc ennen Uudenvuodenaattona 2006 ei ilmeisesti ollut muuta tekemistä kuin ottaa muovimatto wc:n lattialta pois. Oli huojentavaa huomata, että lautalattia oli kuiva ja vailla merkkejä vanhemmastakaan kosteudesta.

Ja kylpyhuone nyt. Tästä kuvasta puuttuu vielä lavuaari ja kalusteet. Vertailun vuoksi - uusi pönttö on täsmälleen samassa paikassa kuin vanhakin.

Loputkin kuvat tulevat...varmasti!

2009-02-11T12:50:00.002+02:00

Moriensta,

Kyllä se laturi on jo löytynyt ja viimeksi tänään suihkuteltu, mutta kuvat ja jutut puuttuvat täältä.

Jos tämä blogi olisi jonkinlainen ansaintakeino tai jopa verkkolehtimäinen nettiaviisi, niin tällainen päivitystapa olisi varma keino tappaa orastava bisnes: Ensin herätetään mielenkiinto, tuotetaan lukijakunnnan jokapäiväisessä elämässä relevanttia sisältöä ja lopulta ollaan ihan hissukseen vain.

Mutta pidetään peukkuja - nyt on paras jatkaa yhden toisen verkkolehden päivittämistä...

Virta vähissä!

2009-01-01T14:21:00.002+02:00

Digijärkkäristä nimittäin, ja täällä on kuistin ja eteisen tyhjentämisen jäljiltä paikoitellen niin hillitön kaaos, ettei sitä laturia ole vielä löytynyt. Kuvatkin antavat näin ollen odottaa itseään...

Mutta hyvältä näyttää. 31.12. timpureiden työnsarka oli yhtä 30 cm mittaista listaa vaille valmiina: Se tulee seinän yläosasta pilkistävän viemärin tuuletusputken kohdalle, ja kun on arvonsa tuntevat ammattimiehet kyseessä, niin se lista sorvataan sen putken muotoon just eikä melkein.

Kylppäri on nyt laatoituksen ja lasikuitutapetin maalaamisen jälkeen henkeäsalpaavan upea. Wc:n puolella se matalaprofiilinen - sekä henkisesti että fyysisesti - lasikuitutapetti toimii erittäin hienosti ja liittää samalla saumattomasti yhteen sekä vanhan lautaseinän, muurin, piipun että uudetkin rakenteet.

Ja suihkupäädyn Pukkilan Harmony-sarjan 147x147mm vihreään taittuvan turkoosin väriset laatat toimivat hienosti. Ja tämä etenkin suhteessa sisarprofiilin paneelikattoon, joka on vahattu Osmocolorilla patinoituneen männyn väriin.

Katonrajassa kiertävä, samalla sävyllä vahattu varjolista tuo paneelin ja laattojen välille, sanoisinko kaikessa yksinkertaisuudessaan korullisen kauniin silauksen.

Makustelkaamme näitä sanoja kuvia odotellessa!

Kylpyhuoneen seinät nousevat

2008-12-19T22:06:00.003+02:00

Tänään taasen töistä tullessani hommat olivat edistyneet mukavaa vauhtia. Edellispäivän kipsilevyn päälle oli kiinnitetty kapeita kipsilevysoiroja, joiden väliin oli asennettu lattialämmityssähkökaapelit. Soirojen välit oli sen jälkeen vedetty sileäksi tasoitteella. Tämän paketin päälle tuli vielä yksi kipsilevykerros.

Så här.

Sen jälkeen oli nostettu runkotolpat pystyyn. Ne ovat ns. kertopuuta.

Tänään on ollut ennen kaikkea mahtava päivä seuraavien asioiden takia.

- Töissä oli joululounas. Edellisen kerran töissä oli joululounas eilen.
- Lähdin työnantajalta saamani jouluherkkupaketti kainalossani kotiin
- Ja kotona pääsi näkemään miten tuo kylppäri todella asettuu eteiseen, ja miten sinne mahtuu.

Nyt tuntuu entistäkin vahvemmin siltä, että tämä on ehdottomasti oikea paikka kylpyhuoneelle. Toki eteinen on aiempaa käytävämäisempi, mutta ajanee edelleen asiansa ihmisten kulkuväylänä porstuasta asuinhuoneisiin.

Toki tila on tolpista huolimatta avara, kunnes seinien levytys alkaa huomenna.

Nyt jää seuranta ja bloggaaminen joulutauolle. Palataan asiaan 28.12.! Timpurit ehtivät työskennellä kolmisen päivää sitä ennen, ja muovimattokin asennetaan ennen aattoa!

Näihin kuviin, siis, ja näihin tunnelmiin. Hyvää joulua!

Kylpyhuoneessa on lattia

2008-12-18T22:03:00.005+02:00

Klikkaa kuvaa nähdäksesi kylpyhuoneen lattia-alan kokonaisuudessaan!

Arvatkaapa kuka kävi kotimatkalla ostamassa järjestelmäkameraan 10mm polttovälin fisheye-linssin? Tää on itse asiassa aika hauska juttu. Ihmissilmä hahmottaa noin 45 asteen sektorin suoraan eteenpäin. Valokuvaan tulee vastaava sektori näkyviin, kun kamerassa on kiinni 50mm linssi. Tuollaisella linssillä otetut kuvat vaikuttavatkin aina jotenkin sisäsyntyisesti mielyttäviltä ja harmonisilta. No wonder.

10mm linssi tarjoaa 1,6x-croppikertoimen digijärkkärissä 167 asteen näkymän, mikä ei ole kovin luonnollinen ja tasapainoinen. Mutta pirun hauska se on, ja se saa koko kylppärin mahtumaan samaan kuvaan.

Putkimiehet olivat jatkaneet lvi-hommia ja timpuri oli päässyt iltapäivästä töihin. Samat purut jotka oli kaivettu tuosta montusta pois, oli kaadettu sinne takaisin. Sitä ennen eteisen lattian alle oli saatu tungettua ihan menettelevästi Vital-levyjä.

Aiemmin lattialautoja kannatelleiden palkkien päälle tuli raakalaudat, joiden päälle tuli erikoiskova kipsilevy. Se kitataan sileäksi huomenna, minkä jälkeen sen päälle asennetaan lattialämmityskaapelit. Sen jälkeen lattiaan tulee ohut tasoitevalu, joka muodostaa samalla kaadot lattiakaivoihin.

Pakkohan sitä oli vielä leikkiä uudella kakkulalla, vaikka se vääristääkin mittasuhteet ihan toisiin sfääreihin. Tähän tulee lavuaari ja vesipiste. Taitaa olla pex-putki nimeltään tuo vesiletku. Se tuo ihan uudenlaista turvallisuuden tunnetta tänne vanhaan taloon, sillä tuo värillinen putki on suojaputkea. Sen sisällä kulkee erillinen vesijohto. Jos se sisempi johto hajoaa, vesi jää tuonne suojaputken sisään.

Samasta syystä ei ole syytä huolehtia veden kondensoitumisesta noiden vesijohtojen pintaan purujen seassa.

Putkimiesten päivä

2008-12-17T22:23:00.005+02:00

Tänään oli putkimiesten päivä. Käyttövesiputket (yllä) vedettiin kellarin puolelle odottamaan kytkentää vesilinjaan. Kylppärin alla on nyt kaikki LVI-hommat tehty. Lattiakaivoja tulee kaksi, sillä suihkukaapin sokkeli estää veden kulkemisen wc:n puolelta suihkun lattiakaivolle.

Kuvan alkuperäinen rajaus näkyy kun sitä klikkaa. Tuttavallisemmasta kuvakulmasta kellarissa kylpyhuoneen alla näyttää tältä:

Tuon holvikaton paksuus, tai ennemminkin ohkaisuus yllätti - ehkä viitisen senttiä! Toki ne valetut palkit ovat järeät. Kellarin ja ensimmäisen asuinkerroksen välillä on siis betoninen välikatto. Olin kuvitellut että se on kauttaaltaan tasainen, ehkä 20cm paksu laattaa.

Kuten aiemmista kuvista näkyy, kellarin kantavien väliseinien varassa on ehkä reilun metrin välein noin 40 senttiä paksut palkit, jotka kannattelevat paitsi tuota ohuempaa kellarin kattolaattaa, myös keskikerroksen lautalattioita ja kaiketi yläkertaakin.

Timpuri oli viimeistelemässä lattiapalkkien vahvistuksia ja tekemässä huomenna tehtävän kylppärin lattian tasoja, kun tulin iltakahdeksalta kotiin.

Lattian vaakapalkkeja tukevat pystypalkit uusittiin kylppärin alta, kuten betoniholvia vasten lepäävä kakkosnelonenkin, jonka päällä pystypalkit lepäävät. Tällä kertaa sen alle tuli bituminauha, joten se ei enää ota vastaan kellarista tulevaisuudessakin tulevaa kosteutta.

Tässä vaiheessa on syntynyt aika vahva epäilys, että hamassa tulevaisuudessa tapahtuvan keittiöremontin aikana menee nuo lattiarakenteetkin uusiksi: Sauna on nimittäin juuri sen alla.

Kylpyhuoneen alue raivattuna

2008-12-16T22:43:00.002+02:00

Itseäni oli kyllä kovasti mietityttänyt, miltä lattiamme näyttävät ilman lattialautoja ja puruja.

Tämä on tulevan kylpyhuoneen pohja. En tiennytkään, että kellarin holvikatossa on tuollaiset betonipalkitkin, jotka osaltaan kannattelevat lattialautojen aluspalkkeja.

Betonia vasten oleva puutavara on ihan kohtuullisessa kunnossa. Mitä lähemmäksi mennään tuota peräseinää ja sen lähellä sijaitsevaa saunaa, sitä pehmeämpiä puut ovat olleet. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan.

Sen vain sanon, että jos lattia olisi uusittu joskus aiemmilla vuosikymmenillä ja purut korvattu - tai tiiviisti täydennetty lasivillalla, lattiaa ei todennäköisesti olisi enää. Saunasta ylöspäin betonirakenteisiin ja sieltä ylöspäin palkkeihin ja puruihin siirtyvä kosteus ei ole tuottanut ongelmia, sillä se on päässyt kuivumaan. Purujen ja lautojen välillä on pieni rako, joten ilmavirta on kuivattanut puruja entisestään.

Tämä on kuistin ovelta keittiöön johtavan lattian alta, siis tulevan kylpyhuoneen käytävän alapuolelta. Kuvasta on vaikea sanoa mittasuhdetta, mutta rakoa on noin viitisen senttiä. Laudat tuolla aivan perällä ovat eteisen ja kellarin porraskäytävän välistä seinää.

Täältä se kylmä on muun muassa puskenut eteiseen. Olohuoneen puolella puruja oli reilummin ja rakoa oli vain noin sentti.

Tästä timpurit jatkavat aamulla. Uusi oviaukkokin on puhkaistu. Ovessa näkyvä paperi on vanha ilmansulkupaperi: Väliseinissäkin on purueriste.

Flickr-ongelma ratkaistu!

2008-12-16T10:45:00.004+02:00

Tällaiseksi jätin eteisen aamulla ennen töihin lähtöä.

Opettelin muuten tässä aamutuimaan käyttämään tätä Bloggeria ja Flickriä yksiin, joten nyt pitäisi kuvia löytymän.

Jos joku muu painiskelee saman ongelman, niis seuraavana ratkaisu:

Flickr tekee kuville kuva-id:n, ja sen kuvan URL-osoite löytää kyseisen näpsäyksen Flickr-sivuilta. Tämä URL on kuitenkin Flickr-palvelun osoite, ei kuvatiedoston sijainti. Blogattavan kuvan osoite löytyy kuvavalikon kohdasta "All sizes", josta voi valita sopivan kuvakoon ja kyseiseen kuvatiedostoon johtavan URL-osoitteen.

Ja nyt näiden kuvien sijoittelu leipätekstin oheen sujuu taas oikeinkin näppärästi. Kun kuvat ovat tuolla Flickr-palvelussa, en ole sidottu tämän blogin päivittämisessä kotikoneelle, vaan tämä käy täältä töistäkin oikein kätevästi.

Kylpyhuoneen laajennus eteiseen tuli eteen aika pian sen jälkeen, kun eteinen olisi ollut listoittamista vaille tehty: Katto maalattu. Enso-pahvit otettu esille ja maalattu, lattiakin kunnostettu muovimaton alta.

Muovimaton juutti- ja liimajäämät kihnutin tällä kertaa irti Speedheaterin ja saman valmistajan erittäin tehokkaiden kaapimien avulla. Aikaa ja hiekeähän siinä kuitenkin kului. Koska eteinen piti saada likimain saman tien käyttöön, lattia maalattiin Tikkurilan vesiohenteisella Betolux Akvalla, jonka kestosta ilmeisesti juuri vesiliukoisuudesta johtuen on vaihtelevia mielipiteitä.

Lisää kuvia pian. Itse odotan suuremma mielenkiinnolla mitä siellä illalla on vastassa.

...Ja vielä Flickristä

2008-12-15T22:28:00.004+02:00

Pari edellistä postausta on tehty Flickr-kuvanjakopalvelun kautta. Ideana on siis se, että pukkaan remonttikuvat tuonne Flickr.comiin, mistä voisin sitten poimia ne muiden kuvieni joukosta tänne Blogger-blogiin.

Sieltä postaaminen on taas sikäli kulmikasta, että voin laittaa tänne kuvan ja liittää sen oheen teksti, mutta en tehdä kokonaisuutta, jossa on kuvia tekstiosien välillä. Alla olevan postauksen tein siten, että julkaisin kaksi erillistä tekstiä tuolta Flickristä ja copy-pastetin ne tämän Bloggerin tekstinhallinnassa yhteen. Liian vaikeaa.

Tai sitten en vain osaa. Äh.

Mutta: Tänään kylppärin remontointi siis alkoi, ja vessan tilalla on tyhjää. Eteinen on alipaineistettu hormiin johdetulla puhaltimella, ja kulku muihin tiloihin on muovitettu.

Samalla selvisi myös se, että kylmyys eteiseen tulee todellakin kellarista vintin rappujen läpi. Niiden alimmat askeleet ovat vielä uusimatta ja siinä on aivan järkyttävän kylmää nyt, kun puhallin on imenyt ilmaa vieressä aamukahdeksasta.

Tätä laajennetaan nyt

2008-12-15T22:13:00.002+02:00

Restroom as it was
Originally uploaded by J-P Honkanen

Tätä ei ole enää olemassa. Kylppärin rakennustyöt alkoivat tänään, ja pönttö oli pihalla vastassa kun palasin töistä kotiin.

Kun kaikki on purettu ja purutkin poistettu kellarin katon holviin saakka, vesi- ja viemäriputket näyttävät jonkinsortin sisävessan luurangolta eteisen nurkassa.

Restroom floor
Originally uploaded by J-P Honkanen

Vajaa vuosi sittenkin remontoitiin. Joulupäivänä 2007 ei ilmeisesti ollut sen kummempaa tekemistä kuin katsoa minkälainen lattia wc:n muovimaton alta löytyy.

Puulattiahan siellä. Tällä mentiin tähän päivään saakka. Tässä vaiheessa nuo eteisen seinän Enso-pahvitkin ovat maalaamatta.

Flickr

2008-12-15T22:02:00.001+02:00

This is a test post from , a fancy photo sharing thing.

Budjetti kolminkertaistunut

2008-12-12T12:33:00.002+02:00

Kylpyhuonebudjettimme on noin kolminkertaistunut ensimmäisistä hahmotelmista: Eli nykyisen wc-koppimme seinät purettaisiin ja uusi tila tehtäisiin sen verran suuremmaksi, että sinne mahtuisi suihkukaappikin. Koska suihkukaappi on periaatteessa suuri lavuaari, sellaisen voi laittaa miltei mihin vapaaseen nurkkaan tahansa ilman vesieristyksiä.

Eri asia sitten on, mikä on pitkällä aikavälillä järkevää. Eikö lapsiperheessä koskaan roiskita vettä suihkukaapin ulkopuolelle? Miten siivoaminen onnistuu? Mikä on talon ainoan kylpyhuoneen kosteuskuorma?

Jos saisimme itse valita asiaa puhtaalta pöydältä käsiteltäessä, mikä olisi mieluisin vaihtoehto?

Päädyimme siihen.

Rakennusluvan osuus

2008-12-04T07:13:00.002+02:00

Rakennusluvan ja etenkin siihen liittyvien työkuvien piirtämisen osuus taitaa olla liki kymmenesosa kokonaisuudesta, meillä 600 euroa.

Muistaakseni arkkitehdin käyttäminen laajennuksissa ja uudisrakentemisessa tekee 13-15 prosenttia loppusummasta. Onko tuo sitten kallista vai halpaa tuo piirrättäminen - en osaa sanoa. Itse ei osaa, kukaan muukaan kuin ammattilainen ei saa, työ tehdään muutaman päivän varoitusajalla kireällä deadlinella.

Tuo suhdeluku kokonaisuuteenkin tarkoittaa myös sitä, että arviolta 6000-8000 euroa maksava kokonaan uusi kylpyhuone ei ole hirveän kallis?

Rakennuslupaa hakemassa

2008-12-02T09:54:00.005+02:00

Kylpyhuoneprojekti etenee: Kävin aamusella teknisessä virastossa, ja suunnitelmat ovat rakenteen puolesta kunnossa. Seuraavaksi piirrustukset lähtevät ammattipiirtäjälle - taitaa olla rakennusinsinööri, jotta ne olisivat kosher myös rakennusvalvontalainsäädännön silmissä.

Jos ne ovat rakennustarkastajan edessä ensi keskiviikkona, siis viikon päästä, paperinippuun lyödään papukaijanmerkki ja työt alkavat 15.12.

Kotikadun vesi- ja viemäriremontti ylsi eilen meille ja vastapäiseen taloon saakka.

Kuvaa ei ole käsitelty millään tavalla: Katto ja kattovalaisin ovat kirjastohuoneen heijastuksia ikkunasta, jonka ulkopuolella työmaa on. Aamun hämärässä kuvaan riitti valoa vain niiltä kohdin mihin kaivinkoneen valaisimet yltävät. Se pimeä mikä vastapäisen talon katolla on kuvassa aikalailla yhtä pimeä kuin hämärä huoneen katossakin. Näin ne pääsevät sulautumaan kuvassa yhteen.

Entisöintiä ja ehjäämistä

2008-12-01T09:52:00.002+02:00

Muutin juuri tämän blogin otsikkoa muotoon Rintamamiestalon entisöintiä ja ehjäämistä. Tähän kylpyhuoneremonttiin saakka olemme peruskorjanneet taloa siten, että aiempien vuosikymmenten jo elinkaarensa päässä olleet korjaukset on purettu. Sen jälkeen niiden alta löytynyt alkuperäinen rakenne on kunnostettu tai korjattu alkuperäisiä vastaavilla uusilla materiaaleilla.

Näin ollen tuo entisöinti-väite on ollut ihan oikeutettukin. Museo tämä talomme ei kuitenkaan ole, eikä ole sellaiseksi tulossakaan. Tuleva kylpyhuone on miltei radikaali muutos paitsi nykyaikaisten rakennusmateriaalien tulossa taloon, myös ennen kaikkea asumismukavuudessa: 50-luvulla kylpyhuoneissa ei ollut lasikuitutapetteja, eikä ollut vesieristyksiäkään.

70-lukuisista muovimatoista lattioissa aiomme edelleen päästä eroon...

Kylpyhuoneprojekti alkaa

2008-11-26T10:21:00.005+02:00

Viime sunnuntaina se kamelin selkä sitten taittui...tai meni hermot - melkein. Tulimme siihen johtopäätökseen, että kellarisaunan nurkassa oleva suihku ei riitä, vaan taloon pitää saada kylpyhuone. Talven tulo ja maanvaraisella betonilaatalla lepäävä saunatila vaikuttivat päätökseen osiltaan.

Toistaiseksi asia on edennyt näin: Sunnuntaina 23.11.2008 päätimme jo pitkään harkitun suihkutilan rakentamisesta. Idea siitä että se tulee eteisen wc-kopin laajennuksena on kypsynyt kuluneiden kahden vuoden aikana, ja pohjapiirrustusta on sommiteltu myös pidemmän aikaa.

Talon kanssa on tullut tehtyä paljon itse, ja niin on haluttukin. Joskus on kuitenkin syytä olla järkevä ja tunnustaa itselleen mitä ei osaa eikä ehdi tehdä. Siksipä puutalojen kylpyhuoneratkaisut tunteva puuseppä-kirvesmies ennätti meille jo eilen, tiistaina 25.11. ja hän hahmotteli kylpyhuoneen mitat paikan päällä. Sen kyllä näkee, milloin ammattilainen ei ole ensimmäistä kertaa miettimässä miten kylpyhuone tehdään ja mitä sen mittasuhteissa ja sijainnissa tulee huomioida.

Alimmaisena on ovi kuistille, oikealla uusi oviaukko olohuoneeseen. Nykyinen ovi eteisestä olohuoneeseen jää suunnitelmassa lavuaarin taakse.

Talon liikkumiseen varaudutaan pinnoittamalla lattia kylpyhuonelaadun muovimatolla, joka muodostaa samalla vesieristyksen. Seinät vesieristetään toki myös: suihkupäädyn seinät laatoitetaan, wc:n puolelle tulee lasikuitutapetti ja kattoon sisarpaneeli muun talon malliin.

Suihkutila, ruhtinaalliset ja tuossa tilassa uskomattomat 100x120 cm, erotetaan wc-tilasta liukuovella, jonka sokkeli pitää suihkuvedet omalla puolellaan. Kosteus poistuu ilmanvaihtohormiin kanavapuhaltimella.

Nyt keskiviikkona alkaa huhkiminen toimenpidelupahakemuksen tekemiseksi, sillä aikataulujen suhteen työt voisivat alkaa jo 2,5 viikon kuluttua 15.12.

Seuratkaamme mielenkiinnolla, miten tässä käy!

Asioita joita pitäisi seuraavaksi tehdä

2008-08-22T08:23:00.003+02:00

Aika paljon ollaan onnistuttu päättämään mitä lähiaikoina ei tulla tekemään. Se on vaihteen vuoksi paljon rentouttavampaa kuin listata mielessään mitä kaikkea pitäisi tehdä, mielellään vielä yhtä aikaa.

Jotain tarttis kuitenkin tehrä.

- Vintin portaat narisevat ja joustavat niin paljon, että uudet askelmat ovat listassa ensimmäisenä. Verstashuoneessa on jo reilut 60 metriä 28mm paksua suolla kasvanutta mäntylattialautaa tähän tarkoitukseen. Askelmat teen liimaamalla pontatuista lattialaudoista ensin sopivan kokoisen levyn, ja muotoilen askelman sitten yhtenä pakettina valmiiksi. Laudat maksoivat 75 euroa, kiskopuristimet BIltemasta kuutisen kymppiä. Niillä voi sitten myöhemmin liimailla vaikkapa hyllylevyjä.

- Jahka portaat on kunnossa, sivuvinttien ja asuintilojen ilmaraot (lähinnä lattianrajassa, nurkissa ja oviaukoissa sivutinteille)) pitäisi tiivistää ennen pakkasia. Sivuvinttien ja yläkolmion välinen ilmarakokin on jossain välissä tukittu: nämä asiat pitäisi korjata samalla kertaa. Se kuitenkin edellyttää sivuvinttien tyhjentämistä ja askartelua tuulensuojalevyjen kanssa.

Tapahtuu, vieläpä usein

2008-08-05T19:26:00.002+02:00

Tuon pojannappulan syntymän jälkeen on tullut pidettyä aikalailla hiljaiseloa remonttien suhteen - ainakin fyysisen aherruksen suhteen. Pää käy kyllä liki koko ajan suihkutilaa kaavailin viimeksi tänään keittiön nurkkaan. Sitten ehkä kellariin, vaiko sittenkin sivuvintille jonkinlaisen lipan alle?

Nyt voitolla on sivuvintti: yläkerrassa olisi mukava olla saniteettitilat, ja tuo viiskytlukuinen kellari on sinänsä tunnelmaltaan jotain mitä haluaisi säilyttää sellaisenaan.

Sentään saunan lauteet tuli tehtyä tuossa kesälomien aikana. Täytyy postata kuvia tässä joutessani...sitä odotellessa.

T. Honkaset x 3

Talo hyvän henkilöauton hinnalla

2008-03-16T11:02:00.006+02:00

Lueskeli näin sunnuntaiaamun rauhassa lehtiä muun perheen vielä nukkuessa. Kun lukemiseen on aikaa, lehdistä ehtii silmäilemään myös nykyhetkessä epärelevantteja asoita, kuten asuntojen hintoja.

Tai epärelevevantteja ja epärelevantteja - toki on kiinnostavaa katsoa mitä tällä sijoituksella olisi saanut täällä Hyvinkäällä, tai etenkin lähempänä pääkaupunkia.

Putkiremontoitavan kaksion Vallilassa, kertoi Hesari.

Tässä arkistokuvaa viime jouluaatolta, hätäisesti Applen Aperturella ruuvailtuna. Talo on muuten oikeasti suora, laajakulmainen objektiivi vain tekee vähän tepposiaan tuolla yläkulmassa.

Talomme hinta on tämänpäiväisen toisen asunnon myynti-ilmoituksen perusteella noin 25 000 - 35 000 euroa.

Oman talomme alkuperäinen pyyntihinta lehdissä ja verkkopalveluissa on ollut 179 000 euroa loppukesästä 2006, ja syksymmällä 169 000 euroa ja itse maksoimme siitä jotain muuta.

Nyt maalikuussa 2007 samaiselta asuinalueelta myydään samankokoisella 1000 neliön tontilla seisovaa rintamamiestaloa purkukuntoisena 144 000 euron hintaan.

Tuo purkukuntoisena myytäväksi ilmoittaminen on tapa myydä asunto (ja lähinnä tontti) siten, ettei myyjä joudu jälkikäteen vastaamaan talossa ilmenneistä vaurioista. Eli purkukuntoinen talo voi olla myös terve ja se on saatettavissa kohtuullisella rahamäärällä ja kovalla työllä mukavaan asumiskuntoon.

Tai sitten se voi olla täysi pommi eikä myyjä ole mistään vastuussa.

Syy siihen miksi tämä blogi päivittyy niin harvoin

2008-03-12T19:53:00.007+02:00

Ostimme tämän talon lokakuussa 2006, ja kuistin entisöiminen oli työvuorossa ensimmäisenä noin vuosi sitten.

Toukokuussa remontoiminen kiihtyi. Yhtäkkiä kellarin pesuhuoneeseen piti saada ikkuna jonka ulommaisessa lasissa ei ole nyrkin mentävää reikää. Vetoisten nurkkien tiivistämistä, monenmoista ehjäämistä tuli mieleen salamannopeasti.

Miksi?

Siksi.

Niin, juu, remonttiasioihin siis.

Paneeliseinät olivat "koreanpaneelin" takana, lautalattia löytyi muovimaton takaa. Paneelikaton maalaaminen oli työläintä, sillä ensinnäkin se oli pahvilevyjen takana. Lakattu paneeli oli maalattu jonkinsortin muovimaalilla joka roikkui kymmenen sentin suikaleina lakkapinnasta irrottuaan.

Ne kymmenen sentin suikaleet lähtivät hyvin, mutta ne millin nokareet kävivät työläiksi. Yleensähän maali kuoriutuu puusta: tämä maali suorastaan säkenöi terävinä palasina ympäriinsä.

Tikkurilan paneelikattovalkoinen oli täälläkin paikallaan. Se todella tarttuu pintaan kuin pintaan.

Vuoden 2007 summaaminen on vielä kirjaamatta. Emmeköhän nyt perijän ilmaannuttua pääse hiljalleen sikäli arkeen kiinni, että sekä blogi että remppa alkavat taasen juoksemaan.

Ja naulasinpa nuo ikkunanpuitteet viime sunnuntaina paikoilleen. Vastahan ne vuoden olivat kellarin nurkassa. Ikkunat ovat Tiivin valmistetta edellisen omistajan hankkimina, ja nuo puitteet mdf:ää.

Koristelistojen puute johtui omasta puritaanisuudesta, sen odottmisesta että käyn valkkaamassa kokopuiset Helsingin erikoishöyläyksestä tahi ajelen yläjyrsimellä 70mm listaan itse sopivan profiilin.

Ja ne listat puuttuivat aina vain.

Kyllä nuo mdf-listat ovat komeammat kuin kokonaan puitteettomat akkunat.

Niin - jos listat ovat päällepäin identtiset ja maalatut, mutta toinen on mdf-puristetta ja toinen mäntyä, niin mikähän ero niissä sitten on?

Mdf vääntyilee ja kääntyilee, siis elää mäntyyn verrattuna, mutta kyllä nuo aivan suoraan asettuivat.

Mutta todella, mikä ihmisen mielessä haluaa noinkin pienen kuriositeetin kuin koristelistan olevan materialtaan jotain.

Itse haluaisin tietää, että ne ovat puuta, sillä omassa päässäni koristelista on jotain mitä ihminen on käsillään veistänyt puusta. Se on mielekäs jatkumo taimesta kasvaneelle puulle, se on ihmisen vuorovaikutusta luonnon kanssa.

Juu juu, siis se koristelista.

Tämä blogi on riippumaton tuotekytkyistä

2007-11-27T12:43:00.000+02:00

Tulipa vain mieleeni tuon edellisen tuotemerkkejä ja valmistajia kehuneen tekstin jälkeen, että meillä ei ole mitään kytkyjä ja tiedonvälitykseen liittyviä sopimuksia.

Jos niitä tulee, niin niistä ilmoitetaan.

Tämä huomio siksi, että remonttinsa on mahdollista kaupallistaa ja niin on Suomessa tehtykin.

Samalla pidätän oikeuden ylistää vuolaasti toimivia tuotteita ja hyvää palvelua sekä kertoa myös subjektiivisista kokemuksistani silloin kun homma ei ole mennyt putkeen.

Yläkerran pienempi makkari valmis!

2007-11-26T19:16:00.000+02:00

Valmis - vain listat puuttuu..ehkä sitten viiden vuoden päästä, aight?!

Kun lape oli eristetty, paneloitu uusiksi ja lattiakin tehty, oltiin tässä pisteessä. Tuon raakalaudan takana on rakennuspahvi ja sitten ollaankin puruissa. Mittasin seinän paksuuden jossain välissä, ja puruja näyttää olevan 125 mm leveydeltä.

Sen lisäksi rintamamiestaloissa on käytetty sisäseinien levytykseen ns. insuliittia, huokoista puukuitulevyä. Tässä huoneessa osa niistä oli jätetty paikoilleen, osa korvattu kipsilevyillä. Päädyin repimään kaikki pois ja korvaamaan ne koko huoneessa saman vahvuisella (12mm) ja uudella huokolevyllä - insuliittia valmistetaan siis edelleen.

Vanhatkin lähtivät ehjinä irti sieltä missä niitä oli. Osa päätyy ehkä komeroiden seiniin, osalla on sytytelty saunan kiuasta.

Puukuitulevy on liian huokoista maalattavaksi sellaisenaan - ainakin meidän makuumme. Edullisin ja tiedä vaikkapa sitten perinteitä kunnioittavin tapa on paperoida levy sanomalehdillä ennen maalaamista. Tässä paikallista väestön äänenkannattajaa Aamupostia uusiokäytössä. Paavo-kissa arvostaa.

Huokoinen puukuitulevy on mainiota etenkin sen takia, että se säilyttää rakenteen hengittävyyden. Se sitoo myös kosteutta ja hiilidioksidia ilmasta. Kaiken tämän voi sössiä, olemme antaneet itsemme ymmärtää, jos sen pinnoittaa tiiviin kalvon muodostavalla pinnoitteella. Muovitetut tapetit, juu, ja jopa tanakimmat alkydimaalit kuulemma tekevät höyrynsulun.

Päädyimme Uulan pellavaöljymaaliin, kiitos viidakkorummun ja toisaalta kiireen alkaa itse sekoittelemaan maalia. Kiitoksia Kauvatsalle, maalit toimitettiin kotiovelle 23 tunnin kuluttua tilauksesta ja ne vieläpä valmistettiin tilauksesta puhelinsoiton jälkeen.

Kallista maaliahan tuo on, mutta hyvästä saa aina maksaa - 3 x 9 litraa maalia ja 2,7 litraa pellavaöljyä kustansi reilut 500 euroa rahteineen.

Ensimmäisen maalauskerran noin 25 prosenttia pellavaöljyllä ohennettu maali peitti sanomalehdet todella hyvin. Vanhan koulukunnan tekniikka, Vansin Old skool -kengät. Sattumoisin samaa sävyä.

Toisellakin jäljen viimeistelevällä maalauskerralla aika tuhtia maalia sai jatkaa jonkun verran.

Ei hassumpaa. Sekä vanha että uusi paneelikatto maalattiin Tikkurilan paneelikattovalkoisella. Maali on hyvä levittää ja se peitti mukavasti ne sadat pienet naulanreiät mitä kattoon oli pahvilevyistä jäänyt. Tuo on juuri niitä alkydimaaleja joita puritaanisimmat entisöijät eivät päästä taloonsa, mutta kyllä omasta mielestäni tuotekehitykselle on paikkansa tässä maailmassa.

Öljymaaleissa on se työtä hankaloittava puoli, että ne kuivuvat hyvin hitaasti. Niiden huuruja on ihan siedettävää hengittävää, sillä niissä ei ole liuottimia. Perusmaalit kuivuvat kun liuotin haihtuu, öljymaali kovettuu maalin hapettuessa. Näin ollen öljymaalia ei parane näpelöidä pariin kolmeen päivään maalaamisen jälkeen.

Tämän verran tuli harjoitettua sisustusta. Jätimme yhdeltä seinältä levyt pois ja maalasimme taustarakenteeksi tarkoitetut harvalaudoituksen. Jos tuo alkaa nyppimään, sen levyttäminen on nopeaa. Levyjä ei sen sijaan tulisi revittyä jälkikäteen pois, joten kivahan tuollaista on kokeilla.

Aloitin purkuhommat 5.5.2007 ja lattia sai maalin 25.10.2007.

Maalien lisäksi puutavara (lattia + lappeen paneelit) maksoi ehkä 250 euroa, huokolevyt seiniin alle satasen. Vital taitaa olla hintavimpia eristeitä, mutta ei senkään osuus ihan kauheita ole..Ilmansulkupaperin osuus on taas joitain kymppejä. Ruuveihin yms pientavaraan, työkaluihin ja muuhun sälään on uponnut varmasti satanen niihinkin. Huoneen ehjäämisen hinta asettunee 1500 euroon kaikkine kuluineen.

Päivittyy jälleen!

2007-11-14T12:23:00.000+02:00

Kas, onni ja autuus! Pääsinpä kirjautumaan tänne Bloggeriin. Joko järjestelmässä on ollut renkkaa tahi onnistuin pitkästä aikaa muistamaan salasanani.

Yhtä kaikki, lisää kuvia ja asiaa luvassa pikapuoliin. On nimittäin tehty vaikka mitä!

t: Me.

Yläkerran lappeen parissa

2007-08-27T15:01:00.001+02:00

Kun lattia oli puuvalmis, oli aika käydä muun huoneen kimppuun. Kuten aiempi tarkastus oli osoittanut, huoneen matalassa osassa katon lape oli eristetty puukuitulevyillä.

...Ja pahvilaatikoilla. Nämä otettiin rauhassa ja huolella talteen. Riihimäen lasi, Työmies - eipä jää nostalgiabrändejä puuttumaan!

Viimeisen kerros oli puukuitulevyä, mikä toimi tuulensuojana. Olisimme pitäneet sen mielellään paikallaan, mutta muutama asia esti sen: ensinnäkin ilman purkamista katon harvalaudoitukseen asti olisi vaikea selvittää, onko tuuletusrako tuulensuojalevyn ja katon välissä auki yläkolmioon saakka. Jos tuulensuojalevy ja eristeet ovat katossa kiinni, kondensiovesi mädättää molemmat.

Auki oli, poislukien yhtä julmetun suurta mehiläispesää mikä löytyi yhden kattotuolin välistä. Se oli tyhjä.

Tuulensuojalevy oli kiinnitetty kattotuolien väliin viiden sentin vahvuisen riman varaan. Kun tämä rima oli tuettu kattoon, viiden sentin tuuletusrako mitattiin sillä. Päätimme että sama rako saa riittää edelleen.

Se korvattiin modernilla 22mm paksuisella tuulensuojalevyllä. Kattotuoliin jäi juuri tilaa 50mm Vital-eristelevylle, mitä valmistetaan talon emännyksen vanhassa kotikaupungissa Kemissä sellutehtaiden jätekuidusta.

Samalla havaittiin että matalan seinän kohdalla purut olivat painuneet paikoin kissanmentävän raon verran. Ne täytettiin ottamalla ylin lauta irti, täyttämällä purumaisella Ekovillalla tyhjä tila laudan laitaan asti ja tunkemalla ylijäämä-Vitalsoiroja väli täyteen.

Eristelevy pysyy hyvin kattotuoleissa kiinni yksinkertaisesti kellumalla 10cm / 4" naulojen varassa. Nopeaa ja kätevää!

Tästä jatkettiin tekemällä kakkosnelosesta ristikkäiskoolaus 10 sentin paksuiselle eristelevyille. Alkuperäisten kattotuolien väliin eristelevy piti sahata oikeaan kokoon. Kun koolauksen saa tehtyä levyn leveyteen, kiinnittäminen on paljon joutuisampaa.

Koska panelointi tulee uuden koolauksen päälle, ne kiinnitettiin tukevasti kulmaraudoilla.

Uuden koolauksen väliin ahdettiin 10 cm eristelevy, jolloin eristevahvuudeksi muodostui: 22mm tuulensuoja-puukuitua, 150mm Vital-puukuitueristettä, ja lopulta paneeli, mikä eristää nimellisesti sekin. Paneelin alla on Ekovilla x5-ilmansulkupaperi, mikä hidastaa lämmön karkaamista sisäilmasta eristeisiin.

Lähtökohtana oli että rakenteen kunto selvitetään ja eristävyyttä parannetaan. Yhteensä pyöreät 170mm eristevahvuus täyttää nykynormit ja koska rakenne on hengittävä ja mukavan luonnonmukainen, pesee se 350mm lasivillaeristeet ja muoviset höyrynsulut mennen tullen tällaisessa vanhassa talossa.

Paneeli on alkuperäisen mallin mukaista sisar- ja valesaumapaneelin nimellä tunnettua mallia. Vinkkinä panelointiin: Harvalaudotuksessa, joka sen alle tulee, ei kannata säästellä. Koska paneeli kuitenkin vikuroi suuntaan jos toiseenkin kiinitettäessä, liian harva kiinnitysväli tekee sekä jäljestä että työstä sietämätöntä.

Lattialla sittemmin tapahtunutta

2007-07-10T15:56:00.000+02:00

Koska liima ja juutti eivät lähteneet lattianhoitokoneeseen kiinnitetyllä 40-karkeuden hiomapaperilla, hain laitteeseen timanttilaikan mitä rakennuskonevuokraamossa suositeltiin. "Ota sitten varovasti, sillä tämä menee äkkiä lattiasta läpi", sanottiin. Lupasin lopetella ennen alakerran näkymistä.

Alakerran näkymisestä ei ollut huolta. Laikka lähinnä liukui aiemman hiomapaperin kiillottaman liimapinnan päällä. Ainakin se kävi selväksi, että parkettihiomakone on ainoa millä lautalattiaa tulee hioa. Vuokraamossa oltiin sen verran järkeviä, että viikonlopun yli nurkassa maanneista laitteista ei veloitettu senttiäkään.

Viikonlopun aikana piti kuitenkin tapahtua jotain, jotta kesäloma ei tuhraantuisi grillaamisessa ja muussa hapatuksessa. Lattian uusiminen sai uuden perusteen hiomisen vaikeutuessa. Aiemmat perusteet olivat: laudan paksuus 20mm missä ei ole paljon otettavaa, ilmasulkupaperin lisääminen lattian alle vedon poistamiseksi ja eristeiden tsekkaaminen.

Heti seuraavana aamuna siis puutavaraliikkeeseen.

On aika yllättävää, miten paljon puutavaraa pieneenkin lattiaan menee. Matala alkovi korostaa tätä, sillä lattiapinta-ala on yllättävän iso vaikkei asuinpinta-alaa ole paljoakaan.

Noin 13 neliötä pakerrettiin talon isännän ja kaverinsa voimin kaksi täyttä työpäivää. Tässä pala ensimmäisen päivän saldosta.

Lautalattian tekeminen on kovin palkitsevaa ja sitä tekee tottumatonkin, kunhan vain naputtaa pontit kireälle ennen niiden ruuvaamista. Itse kiinnitimme lattiat vanhoihin koolauksiin 45mm Hobau-ruuvilla, missä kierteet ovat ainoastaa ruuvin kärkipäässä eikä ruuvi halkaise lautaa kovin helposti.

Pohjatyöt jätettiin minimiin. Jätimme jopa alkuperäisen narinanpoistoratkaisun, koolausten päälle levitetyt polkupyörän ulkorenkaat paikalleen.

Kun sekä huoneen että alkovin puolella aloitetut lattiat yhtenivät yhdeksi lattiaksi ilman sen isompia rakoja, loput lattiasta valmistui kohtuullisen ripeästi ja helposti. Kun kiirehti, piti ottaa pian takapakkia. Lautalattian tekemisessä voi jättää kellon saman tien pois. Siksi se onkin oivallista kesälomapuuhaa.

Yläkerran huoneen remontti

2007-06-28T18:51:00.001+02:00

Tästä se lähtee. Tai oikeastaan lähti jo vähän aiemmin.

Kun ostimme talomme viime syksynä, tämän huoneet seinät olivat kipsilevyä ja auringonpolttamaa puolipaneelia.

Sivuvintille jo ilmeisesti talon rakennusvaiheessa 1951 tehty alkovi oli verhottu valkoiseksi maalatuilla kovaleyillä - joskaan talon 1948 päivätyissä piirrustuksissa tätä tilaa ei edes ole.

Kovalevyt pois, villa pois, muovimatto pois, puolipaneelit pois. Alkovin levyjen alta löytyi kivivillaa (no-no puutalossa) ja sisarpaneelia. Valitettavasti myös alkovin panelointi sai lähteä, sillä niitä ei oikein tahtonut saada ehjänä irti.

Kävi nimittäin kiinnostamaan, minkälainen eriste - jos lainkaan - siellä alkovissa lopulta on.

Tällainenhan siellä. Tuo huokolevyn eriste-, eli olikos se sitten u-arvo, on sama kuin ekovillalla. Pari senttiä paksu huokolevy vastaa kahta senttiä ekovillaa ja niitä on tuolla muutama. Mutta kun sitä pitäisi olla sellaiset 20 senttiä, viimeisimpien suositusten mukaan 30 cm.

Tärkein löydös on se, mikä näkyy kuvan mustassa aukossa. Siellä on reiluhko rako ennen katon laudoitusta. Jos tämä tila olisi täynnä purua, vaikkapa, katto olisi todennäköisesti märkinyt ja lahonnut kosteuden tiivistyessä puruihin vailla mahdollisuutta kuivua.

Talossa on ollut aiemmin huopakatto, joka on ilmeisesti vuotanut alkovin kohdalla hiukan. Siitä kielii kosteusjäljet levyissä ja paneelin päädyssä yhdessä nurkassa. Katto on pellitetty, vuoto on lakannut, hengittävä materiaali on kuivunut omia aikojaan.

Kun huonetta nyt enemmänkin rempataan, täytyy olla kajoamatta toimivaan rakenteeseen. Alkovissa puretaan eriste katosta viimeiseen levyyn asti. Koska se on pitänyt paikat kuivina tähän asti, se saa jäädä paikoilleen. Tuulensuojana toimiva levy saa seurakseen 20 cm kierrätyspaperista tehtyä ekovillaa, 12mm huokolevyä paperoinnin sekä paneloinnin, joka eristää sekin. Lattian ja nurkkien rakoihin tungetaan pellavarivettä pitämään vetoa pois.

Lattia hiotaaan, sillä muovimatto on aikanaan (60-luvulla?) liimattu suoraan maalatun lautalattian päälle.

Yritin koeluontoisesti irrottaa juutti-liima-maali-kokonaisuutta infrapunalämmitin Speedheaterilla siinä toivossa, että saisin kaavittua laudat maalauskuntoon. Tällöin lattialankkujen pieni kaarevuus ja lattian elävyys olisi saatu säilytettyä.

Aika pian selvisi, että näin ei tule käymään. Hain sitten tänään lattianhoitokoneen ja siihen hiomalaikkoja. Karkeuden 16 hiomapaperikaan ei tepsinyt liimaan. Syynä on sen tukkeutuminen nopeasti.

Tuo valkoinen on liimaa ja...no, näkyy siellä puutakin vähän. Juutit jotka jäivät maton kääntöpuolelta lattiaan ovat ainakin saanet kyytiä. Se on jotain sekin.

Huomenna haen koneeseen timanttilaikan ja sitten lähtee liimat ns. vekeen. Vanhan lautalattian viehko kuivuessaan saavuttama muoto on sitten iäksi mennyttä. Saadaanpa näin ainankin vanhat lattiat käyttöön, sillä purkaminenkin kävi Speedheaterin varressa hetken vietettyäni mielessä.

Kattomaalarit käymässä

2007-06-05T18:09:00.000+02:00

Yksi kuulemamme ja varmasti varsin pätevä vinkki on, että vanhassa talossa täytyy laittaa ensimmäisenä katto kuntoon. Tottahan se on, etteivät uudet tapetit paljon lämmitä mieltä, jos vesi vuotaa välikaton purueristeitä mädäntämään.

Meillä katon rakenne on seuraava: kattotuolit, laudoitus, huopakatto - ilmeisesti talon ensimmäinen päällys - ja lopulta aaltopeltikatto.

OK, aaltopelti ei ole yhtä viehättävä kuin klassinen konesaumattu peltikatto, mutta kursailemattomassa rintamamiestalossa se on vähintäänkin menettelevä. Nykyiseltään jopa mukava.

Nykyisistä kattoremonteista kuulee liian usein, että uusi hieno katto on vuotanut pahemmin kuin vanha, ja tekijöistä muistuttaa ainoastaan horisontin taa taittuvat VW Touaregin perävalot. Tuo meidän kattomme ei muutenkaan vuoda, joten se ei kaipaa kuin maalia suojakseen.

Ai niin - sellainen asia on kanssa jonkinlainen totuus, että laajan remontin alla kannattaa miettiä mitä itse kannattaa tehdä. Osaamiseen ei sinänsä ole syytä takertua liikaa, sillä tekemällähän oppii.
Katolla rimpuilemisen päätimme jättää sen sijaan suosiolla ihmisille, jotka ovat siellä tottuneet työskentelemään. Maalaustyötä tekee paraikaa tätä kirjoittaessani helsinkiläisen rakennusliike Voidin väki, ja hyvin näyttää työ edistyvän.

Koko katon alueelle tulee Joule/Trk-maalien ruosteenestopohjamaali Ritari, päälle saman tehtaan Rk-peltikattomaali, jota löytyy mm. Helsingin päärautatieasemalta ja Ursan tähtitornin katosta.

Referenssien perusteella se sai kelvata tänne meidänkin yllättävän mukavaksi käyneeseen aaltopeltikattoon.

Uutta ja hienoa, vai?

2007-05-06T17:29:00.000+02:00

Rintamamiestalon remontoiminen on ainakin meillä ollut enimmäkseen aiempien remonttien purkamista ja alkuperäisen rakennustavan etsimistä sieltä kovalevyjen alta.

Kuistin kimppuun kävimme ensimmäiseksi. Kun muutimme, sen seinissä oli jonkinsortin vanerilevyt, joiden pintaan oli pinnoitettu paneelipintaa jäljittelevä...pinta. Indonesialainen (leima löytyi kääntöpuolelta) tuote revittiin hetimiten pois ja alta löytyi hellyttävän vaalenpunainen alkuperäinen paneeli.

Eli aito paneeli oli peitetty melkein-paneelilla.

Toki lautalattiat on peitetty muovilla ja kattopaneelit huokolevyillä, mutta tämä kuistin panelointi on ollut mielenkiintoisin tapaus. Jossain välissä keinotekoinen paneeli on todella ollut arvokkaampi ja tavoiteltavampi asia kuin aito puupinta.

Onneksi paneeli on jäljellä. Kevyt hionta ja uutta maalia päälle, niin hyvä tulee.

Vaalenpunaista väriä pitää kuitenkin vielä harkita..

Blogi rintamamiestalon remontoinnista ja entisöinnistä

2007-05-04T11:44:00.000+02:00

4.5.2007

Hei,

Perustamme tämän blogin jakaaksemme kokemuksia, vinkkejä, erheitä, turhautumista, elämyksiä ja onnistumisen hurmaa koskien vanhan puutalon remontointia.

Odotettavissa: Koko ulkoverhouksen kaapiminen maalista puu-puhtaaksi.

Terveisin,

Me.